Rajoitettu rationaalisuus

Rajoitettu rationaalisuus (tai rajoittunut rationaalisuus^[1], engl. bounded rationality) on käyttäytymistaloustieteessä yksilön päätöksentekoa kuvaava konsepti. Rajoitettu rationaalisuus tarkoittaa sitä, että ihmisen rationaalista eli optimaalista valintaa päätöksentekotilanteissa rajoittavat saatavilla olevan informaation rajallisuus, päätöksentekijän rajalliset kognitiiviset kyvyt sekä päätöksentekoon käytettävissä oleva rajoitettu aika. Inhimilliset taloudelliset toimijat voivat siis järkevistä pyrkimyksistään huolimatta olla monella tavalla rajoitetusti rationaalisia (katso prospektiteoria).^[2] Vaikka päätöksenteon kannalta kaikki tarpeellinen informaatio olisikin saatavilla, ei päätöksentekijällä välttämättä ole kapasiteettia prosessoida tätä informaatiota optimaalisen valinnan löytämiseksi.

Teorian isänä pidetään Herbert Simonia, joka esitti konseptin kirjassaan Models of Man vuonna 1957.^[3]

On oleellista havaita, ettei kyseessä ole varsinaisesti rationaalisuuden vastakohta. Siksi käsitettä ei tulekaan sekoittaa irrationaalisuuteen.

1. ↑ Kotakorpi, Kaisa: Käyttäytymistaloustiede ja julkisen sektorin rooli. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2017, 113(4). vsk, s. 550–556. Artikkelin verkkoversio.
2. ↑ Hyytinen, A. & Maliranta, M.: Yritysjohdon taloustiede: Yritykset taloudessa ja taloustieteessä, s. 73–75. Spillover Economics Oy, 2015.
3. ↑ Simon 1957.